J. Karjalainen

Allikas: Vikipeedia
J. Karjalainen (2014)

J. Karjalainen [jii karjalainen] (õieti Jukka Tapio Karjalainen; sündinud 1. aprillil 1957 Helsingis) on soome laulja ja laulukirjutaja.

Tema esimene album ilmus 1981. aastal. Alates 1980-date algusest on ta esinenud J. Karjalaineni nime all mitme eri bändi koosseisus. Enamus tema plaatidest on olnud menukad, väheste eranditega on ta kõigi oma lugude sõnade ja muusika autor. Karjalaineni algusaja lood olid bluusi-, folgi- ja kantrimuusika mõjudega, mida ilmestasid ansambli Mustat Lasit puhkpillide souli-helid. 1990-datel triivis ta enam rocki ja popmuusika lainetele. Ta oli üks1980-date suomirocki eestvedajaid ja arendajaid.

Karjalaineni hitid on hiljem kultuslugudeks saanud varasema perioodi laulud ”Sankarit”, "Doris", "Sekaisin", ”Hän”, ”Telepatiaa”, ”Villejä lupiineja”, ”Kolme cowboyta”, Soome 1996 aasta suvehooaja enim mängitud lugu ”Missä se Väinö on?” ja ”Laura Häkkisen silmät”, ”Verinen mies” ning ansambliga Electric Sauna tehtud ”Hulmukka” (2003). Pärast kümmet vaiksemat aastat tõusis Karjalainen edetabelitesse uute singlitega "Mennyt mies" ja "Meripihkahuone", samuti sai positiivset kriitikat tema album " Et ole yksin".

Näiteks tema 1992 aasta album on soome artistide müügiedetabelis 20. kohal.

Ajalugu[muuda | muuda lähteteksti]

Mustat lasit[muuda | muuda lähteteksti]

Peale kooli lõpetamist ja sõjaväeteenistust läks Karjalainen tööle reklaamibüroosse SEK, kus tegutses ka siis kui oli juba esimesed plaadistused teinud. Kaks esimest albmit andis välja väikefirma Kompass Records, kelle juurest bänd J. Karjalainen ja Mustat Lasit läks üle Poko Rekordsile.

Läbimurdelugu oli 1982 albumilt "Yö kun saapuu Helsinkiin" algselt naishäälele kirjutatud "Ankkurinappi". Laul "Oi mikä ihana ilta" (1984) tõusis tema tolle aja suurimaks hitiks ja "Doris" (1985) viis ta soome popmuusika tippu. Juba järgmisel aastal sai hitiks tema singel "Sekaisin" ja neid tuli aina juurde. Pea kõik tema albumid on saavutanud müügis kuldplaadi taseme.

Ansambli J. Karjalainen ja Mustat Lasit viimaseks stuudioalbumiks jäi "Lumipallo" (1988). Sellel plaadil olid teiste hulgas ka sellised lood nagu “Hän“, “Merenneitoni ja minä“ ja “Viimeinen laulu“, ja aastal 1989 ületas albumi müük nii kuld- kui plaatinaplaadi piiri.[1] 1989. aastal avaldas bänd veel ühe live-albumi "Live".

J. Karjalainen yhtyeineen[muuda | muuda lähteteksti]

Pärast Mustat Lasit laialiminekut jätkas Karjalainen plaadistamist oma nime all ja avaldas järgmise albumi "Keltaisessa talossa" (1990). Kuigi sellel ei olnud ühtki hitti, müüs album end juba esimesel aastal kuldplaadiks,[1] aga polnud siiski Karjalaineni varasema menu vääriline. Järgmise albumi "Päiväkirja" plaadistanud kollektiivi nimi oli juba J. Karjalainen yhtyeineen (e.k. ...ansambliga). Plaat salvestati Texases ja sellel oli teiste hulgas hiljem Soomes klassikaks saanud lugu “Luuranko rämisee“.

J. Karjalainen yhtyeineen -kollektiivi teist stuudioalbumit "Tähtilampun alla" (1992) saatis suur edu. Hittideks said sellelt plaadiltMies, jolle ei koskaan tapahdu mitään“, “Avaruuden ikkuna“ ja “Telepatiaa“ ja samal aastal tuli nii kuld kui plaatina.[1] Järgmise albumi “Villejä lupiineja“ (1994) parimad lood olid "Volframisüdän" ja nimilugu “Villejä lupiineja“, mis tõi plaadile plaatina müügiedu. Album auhinnati Soome Emma-gala aasta albumiks.

Electric Sauna[muuda | muuda lähteteksti]

Pärast “Villejä lupiineja“ jätkas ta plaadistamist loomingulise kollektiiviga J. Karjalainen Electric Sauna, nende esimene plaat kandis ka nime "J. Karjalainen Electric Sauna" (1996). Albumi parimaks looks kujunes tolle suve mängituim “Missä se Väinö on?“, aga populaarseteks said ka “Keihäänkärki“ ja “Tyttöni mun“. Album "J. Karjalainen Electric Sauna" oli üheksa nädalat edetabeli tipus [2] ja kokku 20 nädalat kümne parima albumi hulgas.[2] "J. Karjalainen Electric Sauna" võitis Emma-galal aasta albumi tiitli ja “Missä se Väinö on?“ aasta hiti auhinna ning produtsent Tommi Viksteni auhinnati aasta produtsendi tiitliga. J. Karjalainen tuli oma karjääri jooksul juba teist korda aasta parimaks meessolistiks.

Edukas oli ka Electric Sauna teine album "Laura Häkkisen silmät" (1998) - album ületas plaatinamüügi piiri ja plaadi singel On kaikki niinkuin ennenkin“ tõusis parimana singlite edetabeli 11.kohale.[3] "Laura Häkkisen silmät" oli albumite edetabelis kümne hulgas 16 nädalat , neist kuuel edetabeli tipus .[4]

Stuudioalbum "Electric Picnic" (1999) tõusis oma parimal ajal edetabeli teiseks ja sai kuldplaadiks juba samal aastal.[5][1] Kuldplaadi piiri ületasid ka järgmised albumid "Marjaniemessä" (2001) ja "Valtatie" (2002) .[6][7]

2004. aastal üllitas J. Karjalainen Electric Sauna oma esimese DVD "Mikä mahtaa olla in?", mis tõusis soome muusika-DVD edetabelis teiseks.[8] Nad andsid välja ka kogumiku "Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004", mis oli edetabeli neljas ja kuldplaat juba märtsis.[9][1] 2005 avaldati teine kogumik "Juhlakokoelma 1981-2005".

Lännen-Jukka[muuda | muuda lähteteksti]

Teenitud edu oli ka 2006 ilmunud albumil "Lännen-Jukka", kus J. Karjalainen laulab ameerikasoome rahvalaule. J. Karjalainen tuuritas albumi lugudega, saates end ise bandžol ja kaasates teistel pillidel Ninni Poijärvi (viiul) ja Mika Kuokkaneni (akustiline kitarr). 2008. aasta oktoobris plaadistas J. Karjalainen teise ameerikasoome muusika plaadi "Paratiisin pojat". Plaadil teeb kaasa lõõtsamängija Veli-Matti Järvenpää, kellega koos nad ka live's esinevad. Rahvamuusikatriloogia kolmas plaat oli "Polkabilly Rebels" (2010), mis tõusis juba oma esimesel nädalal Soome ametliku albumite edetabeli tippu.

2008 -[muuda | muuda lähteteksti]

Aastal 2008 tegi J. Karjalainen teki loo ”Salkkumies” koos räpp-duoga Jontti & Shaka nende plaadile "Giant Robotin 1. erä". Oma viiuldajadebüüdi tegi J. Karjalainen 2009.aastal koos Jontti ja Jodaroki'ga plaadil "Uuden ajan avaruususkonto".

2013 märtsis tuli välja uus J. Karjalaineni stuudioalbum "Et ole yksin", kus ta tuleb tagasi oma algusaegade muusika juurde.[10] See album oli viis nädalat ametliku edetabeli tipus ja üldse tabelis terve aasta.[11] Albumi müük ületas kulla ja plaatina piiri juba umbes nädal peale ilmumist.[1] Sellelt albumilt ületas kuldplaadi piiri ka singel “Mennyt mies“, mis oli tabelis kolmas ja kümme nädalat esimene allalaadimiste arvu järgi.[1][12] Lugudele “Mennyt mies“, “Meripihkahuone“ ja “Sydänlupaus“ tehti muusikavideod ja kõik kolm said ka raadiokuulajate lemmikuteks. "Et ole yksin" auhinnati 2014 Emma-galal nii aasta albumiks kui aasta rockalbumiks ja “Mennyt mies“ valiti aasta looks.[13] "Et ole yksin" albumi kontserttuur sai alguse aprillis Helsinkis Tavastia klubis , juulis esines Karjalainen Turu Ruisrockil, kontsert võeti videosse ja esitati hiljem televisioonis.

Ruisrocki festivali ajal tegi Karjalaineni ansambli trummar Janne Haavisto ettepaneku räppar Paleface'le, et "Et ole yksin" lugudest võiks teha räpp- ja hiphopversioonid. Sealt algas koostöö, mille käigus lõhuti albumi lood algosakesteks, mis Paleface poolt valitud räpparite poolt kokku miksiti. See muusika avaldati kogumikuna "Nyt kolisee" [14] [14], mis tõusis edetabeli tippu.[15]

Aku Anka koomiksikirjutajana[muuda | muuda lähteteksti]

Aku Ankka ajakrja 22. numbris (29.05.2013) ilmus J. Karjalaineni (e.k. Piilupart Donald) kirjutatud koomiks "Kokkikahakka" (e.k Konflikt peakokaga). Teksti kirjutamisel aitas Kari Korhonen ja pildid joonistas Miguel. [16]

Auhinnad[muuda | muuda lähteteksti]

Oma tööde eest on J. Karjalainen saanud Juha Vainio nimelise laulusõnade autori preemia aastal 2001, mitmeid Emma-auhindu ja Pro Finlandia medali aastal 2013.[17]

Uurimustööd[muuda | muuda lähteteksti]

Lauri Seutu Helsinki Ülikoolist on koostanud kaks väitekirja J. Karjalaineni muusikast (2006, 2008).

Perekond[muuda | muuda lähteteksti]

J. Karjalainen on abielus pianist Kati Bergmaniga, Kes on olnud ka taustalaulja Karjalaineni plaatidel. Nende poeg Väinö Karjalainen on ansamblis Tiisu bassimängija.[18][19]

Diskograafia[muuda | muuda lähteteksti]

J. Karjalainen ja Mustat Lasit [muuda | muuda lähteteksti]

  • J. Karjalainen ja Mustat lasit (1981)
  • Yö kun saapuu Helsinkiin (1982)
  • Tatsum tisal (1983)
  • Tunnussävel (1983, live)
  • Doris (1985)
  • Varaani (1986)
  • Kookospähkinäkitara (1987)
  • Lumipallo (1988)
  • Live (1989, live)

J. Karjalainen [muuda | muuda lähteteksti]

  • Keltaisessa talossa (1990)
  • Lännen-Jukka (2006)
  • Paratiisin pojat (2008)[20]
  • Polkabilly Rebels (2010)
  • Et ole yksin (2013)
  • Sinulle, Sofia  (2015)

J. Karjalainen yhtyeineen[muuda | muuda lähteteksti]

  • Päiväkirja (1991)
  • Tähtilampun alla (1992)
  • Villejä lupiineja (1994)

J. Karjalainen Electric Sauna [muuda | muuda lähteteksti]

  • J. Karjalainen Electric Sauna (1996)
  • Laura Häkkisen silmät (1998)
  • Electric picnic (1999)
  • Marjaniemessä (2001)
  • Valtatie (2002)

Kogumikud[muuda | muuda lähteteksti]

  • (1987)
  • Suurimmat hitit (1992)
  • Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004)
  • Juhlakokoelma 1981-2005 (2005)
  • J. Karjalainen – kaikki hitit (2011)

DVD-d[muuda | muuda lähteteksti]

  • Mikä mahtaa olla in? (2004)

Teised[muuda | muuda lähteteksti]

  • Sakari Kuosmanen: "Ihana elämä" (1986)
  • Nyt kolisee - "Ny tko lisee" (2014)
  • "J. Karjalainen ja Mustat Lasit - laulukirja", Love-kirjastus, ISBN 951-9377-23-9, -92

Enimmüüdud plaadid[muuda | muuda lähteteksti]

Album Müüdud (tk) Müügitase
Suurimmat hitit 126 519 3x plaatina 7/99
Laura Häkkisen silmät 78 734 plaatina 5/98
Electric Sauna 78 303 plaatina 6/96
Tähtilampun alla 71 055 plaatina 1992
Varaani 67 361 plaatina 1986
Villejä lupiineja 66 592 plaatina 1994
Lumipallo 64 576 plaatina 1989
Kookospähkinäkitara 50 813 plaatina 2/00
Et ole yksin 44 584 2x plaatina 3/13[21]
Doris 43 722 kuld 1987
Keltaisessa talossa 29 553 kuld 1990
Electric picnic 28 764 kuld 4/99
Yö kun saapuu Helsinkiin 25 000 kuld 1990
Marjaniemessä 23 446 kuld 4/01
Valtatie 17 398 kuld 11/02
Vanhaa rautaa 15 601 kuld 03/04
Lännen-Jukka 15 000 kuld 07[22]

Väitekirjad J. Karjalaineni muusikast[muuda | muuda lähteteksti]

  • Lauri Seutu (2006): "Elina ja pitkät hiukset: Professor Longhair -alluusiot J. Karjalaisen & P. Hohtarin kappaleessa ’Elina, anna tukkasi kasvaa’" 25 s. Seminaarityö, Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[23]
  • Lauri Seutu (2008): "Deltalla täällä Suomessa: Blues-alluusiot seitsemässä J. Karjalaisen kappaleessa". 91 s. Musiikkitieteen opinnäyte. Taiteiden tutkimuksen laitos, musiikkitiede. Helsingin yliopisto.[23]

Seosed Eestiga[muuda | muuda lähteteksti]

  • J. Karjalainen on esinenud Eestis erinevate koosseisudega Rock Summeril (1992), Tartu Mailaulul (2005), Viru ja Viljandi Folgil ja Tallinnas (2009) ja Rock Cafes Tallinnas (2010) ja Toompea vaateplatvormil Tallinnas (2011).
  • Eesti ansamblitest on ta musitseerinud koos Dagöga suupillil „Möödakarvapai“ (2008).
  • J. Karjalaineni lugusid on kaverdanud E.Krieger „Väino“, Meie Mees „Ma olen mees“, Untsakad „Seatapu lugu“, Aleksander Ots „Isekasvaja“

Viited[muuda | muuda lähteteksti]

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 Kulta- ja platinalevyt - J. Karjalainen Musiikkituottajat.
  2. 2,0 2,1 Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - J. Karjalainen Electric Sauna (1996) Musiikkituottajat.
  3. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna: “On kaikki niinkuin ennenkin“ (1998) Musiikkituottajat.
  4. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - Laura Häkkisen silmät (1998) Musiikkituottajat.
  5. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - Electric Picnic (1999) Musiikkituottajat.
  6. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - Marjaniemessä (2001) Musiikkituottajat.
  7. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - Valtatie (2002) Musiikkituottajat.
  8. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen Electric Sauna - Mikä mahtaa olla in? (2004) Musiikkituottajat.
  9. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen - Vanhaa rautaa – keihäänkärkiä 1992–2004 (2004) Musiikkituottajat.
  10. Jokelainen, Jarkko: J. Karjalainen tulee takaisin 2.3.2013.
  11. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen: Et ole yksin (2013) Musiikkituottajat.
  12. Suomen virallinen lista - Artistit - J. Karjalainen: “Mennyt mies“ Musiikkituottajat.
  13. Emma Gaala - Voittajat Emma Gaala.
  14. 14,0 14,1 Tolonen, Arttu: Paleface ja yli 20 muuta räppäriä J. Karjalaisen menestyslevyn kimpussa – Lue tekijöiden kommentit 14.3.2014.
  15. Suomen virallinen lista - Artistit - Eri esittäjiä: Nyt kolisee (2014) Musiikkituottajat.
  16. Ankassa J.Karjalaisen käsikirjoittama tarina! 28.5.2013.
  17. Peter Franzén ja Paola Suhonen palkitaan Pro Finlandialla 3.12.2013.
  18. Pakarinen, saara: Tiesitkö tätä J. Karjalaisesta?
  19. Tiisu-yhtyeen Henrik Illikainen: J. Karjalaisen poika pitää bändin kasassa Radio Suomipop.
  20. Peltonen, Hannu: J. Karjalaisen uutuus: Ei Lännen-Jukkaa, vaan haitarimeininkiä Aamulehti. 5.9.2008.
  21. [1] Viitattu 24.12.2014
  22. Poko Rekords 30.6.2004 / Vesa Kontiainen: Aitoa Suomirokkia – Poko Rekordsin historia
  23. 23,0 23,1 Lauri Seudun tutkimukset J. Karjalaisesta HELKA-tietokannan mukaan.

Välislingid[muuda | muuda lähteteksti]